Retkeily-, vaellus- ja patikointireittien kehittäminen, tarjonta ja kysyntä on keskeinen osa luontomatkailun perustaa ja ydintä Suomessa. Mielenkiintoisia vertailevia näkökantoja ja kokemuksia on avartavaa saada muista maista lähialueiltamme, jonka perustalta myös Suomea voi asemoida luontomatkailu- ja retkeilykohteena. Luonnossa liikkuminen ja luontomatkailu ovat keskeisiä matkailun vetovoimatekijöitä Pohjoismaissa erityisesti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Luontomatkailua, retkeilyä ja vaellusreittejä ja niiden puitteita ja yhteistyötä on kehitetty ja edistetty voimakkaasti myös Baltian maissa.
Elokuun alkupuolella neljän päivän aikana saimme mahdollisuuden tutustua pitkien etäisyyksien patikointireittien kehittämiseen ja niihin yhdistyvään matkailutarjontaan Liettuassa ja Latviassa. Maiseman muotoja ja niiden antamaa vetovoimaa, vaihtelevuutta ja edellytyksiä vertaillen monin paikoin Suomesta puuttuu esimerkiksi Norjan kaltaiset erityisen korkeat vuoristo- ja tunturialueet sekä vetovoimaiset vuonot. Vastaavasti voidaan todeta, että Baltian maissa ei ole Suomen kaltaisia laajoja järvialueita, eikä juurikaan esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen vaihtelevien maisemien kaltaisia korkeuserojakaan Suomen mittakaavassa. Huomionarvoista kuitenkin on, että Liettuassa 50 % maan pinta-alasta on metsää, Latviassa vastaava luku on 52 %. Itämeren rantaviivaa on Liettuassa 100 km ja Latviassa 500 km.
Reittikokonaisuudet BALTIC TRAILS
EU:n osarahoittamilla projektirahoituksilla on kehitetty ja toteutettu pitkiä vaellukseen ja patikointiin soveltuvia rannikko- ja metsäreittejä Liettuan ja Latvian välille. Reitit ovat pääosin metsien halki kulkeva Forest Trail ja Itämeren rannikkoa myötäilevä Baltic Coastal Hiking Route. Reitit merkittiin ja toteutettiin Latvian ja Viron välille projektina osana EU:n Central Baltic -ohjelmaa vuoden 2019 alusta vuoden 2021 loppuun saakka. Liettuassa molempien reittien projektit käynnistettiin Liettuan ja Latvian välisellä EU:n Interreg-rahoituksella kesäkuussa 2020 ja ne päättyvät elokuun lopussa 2022.
Nämä molemmat reitit jatkuvat vielä Viron puolella, täten Liettuan ja Latvian alueilla kulkevat reitit on nimetty reittikokonaisuuksien eteläisiksi osiksi, kokonaisuus löytyy osoitteesta www.baltictrails.eu
Tätä suurta reittihankekokonaisuutta ja sen toimenpiteitä Liettuassa ja Latviassa ovat toteuttaneet ja niistä vastanneet yhteistyössä Liettuan (Lietuvos Kaimo Turizmo Asociacija) ja Latvian (Lauku Celotajs) kansalliset maaseutumatkailuorganisaatiot, alueelliset liitot (Kuldiga County Council; Kurzemes Planosanas Regions) ja kehitysyhtiöt (Kaunas Regiono Pletros Agentura) sekä 2 kansallispuistoa Liettuassa (Zemaitija ja Curonian Spit).
Reittikokonaisuudet on ositettu päivämatkoihin, joiden ympärille on koottu luonto- ja kulttuurikohteita ja -nähtävyyksiä sekä matkailupalveluja. Monet reiteistä kulkevat kansallispuistossa ja luonnonpuistoissa sekä paikoin myös UNESCOn maailmanperintökohteiden alueella.
Eteläisen osan kokonaisuus muodostuu 15 nimetystä maantieteellisen alueen vaellus- ja patikointikokonaisuudesta, joista 8 on metsäreittikokonaisuutta ja 7 rannikkoreittikokonaisuutta. Reitit kuuluvat Euroopan laajuisiin E11 ja E9 pitkien etäisyyksien vaellusreitteihin. Rannikkoreitit on nimetty vielä lyhyempiin päiväetappeihin reittikartalla numeroilla #64-#73 Liettuassa ja numeroilla #1-#23 Latviassa, katso tarkemmin täältä. Metsäreitit puolestaan on numeroitu #51-#86 Liettuassa ja #87-#102 Latviassa, katso tarkemmin täältä.
Jokaisesta reittiosuudesta on koottu ja kuvattu kartalle välimatkat ja päiväetapit, reittipohjien alustat (esim. sora, hiekka, asfaltti), reittiosuuksien vaikeusasteet, kiinnostavat nähtävyydet ja upeimmat maisemat ja liikenneyhteydet sekä kuinka päästä takaisin lähtöpisteeseen. Reitit sopivat niin yksittäisille retkeilijöille kuin myös pienille ryhmille kaikkina vuoden aikoina. Reittiosuuksia voi kukin retkeilijä muokata sopivaksi itselleen; ne voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja etappeja voi esimerkiksi lyhentää tai pidentää voimiensa sekä omien tottumustensa, mukavuus- tai haastetasojen mukaisesti.
Baltialaiset retkiemäntämme ja -isäntämme korostivat erityisesti sitä, että reiteille on haluttu nostaa myös mahdollisimman paljon kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä ja retkikohteita luontotarjonnan rinnalle.
Reitit on toteutettu ja viitoitettu maastoon ja myös taajama-alueille yhtenäisin merkein. Reittikuvaukset ja niiden varrella olevat kohteet, nähtävyydet ja matkailupalvelut löytyvät sekä monikymmensivuisina kokonaisuuksina printtimuodossa (sisältäen myös englanninkieliset reittiesitteet) että sähköisinä.
Reitin varrelle merkityissä ”Hiker Friendly”-ovikyltillisissä majoituspaikoissa, ruokapaikoissa ja kahviloissa, myymälöissä tai matkailukeskuksissa retkeilijät voivat olla varmoja siitä, että he ovat tervetulleita kohteeseen ja heidän tarpeensa ymmärretään. Niissä patikoijille tarjotaan välttämättömiä ja tarpeellisia palveluita, kuten muun muassa reittitiedot, juomavesi, ensiapulaukku ja sähkölaitteiden latausmahdolllisuus. Majoituksessa on mahdollisuus kuivata märät ja pestä likaiset vaatteet ja kengät. Vaeltajaystävällinen kyltti toimii kaikissa kolmessa Baltian maassa, ja näiden kohteiden määrä nousee nopeasti.
Rannikkoreitti BALTIC COASTAL HIKING ROUTE, osa Euroopan pitkän matkan vaellusreittiä E9
Baltian Rannikkoreitti kulkee 1 419 kilometriä pääosin halki upeiden hiekkarantojen, kallioisten ja kivisten rantojen ja rannikkoniittyjen. Välillä reitti poikkeaa rannikkometsiin ja pieniin kalastajakyliin. Itämeren rannikkoa mukaileva reitti alkaa luonnonkauniilta Kuurinkynkäältä (englanniksi Curonian Spit) Liettuasta ja jatkuu Latvian ja Viron Itämeren länsirannikkoa pitkin aina Tallinnaan saakka. Reitistä 216 kilometriä on Liettuassa – nimeltään Juru Takas, 581 km kulkee Latviassa nimellä Jurtaka ja 633 kilometriä Virossa nimeltä Ranniku Matkarada. Reitin kokonaiskestoksi vaeltaen on arvioitu 70-73 päivää.
Reitin eteläisen osan pituus on 661 km Liettuan Nidasta Latvian Riikaan, josta 216 kilometriä Liettuassa ja 445 kilometriä Latviassa. Eteläinen reitti on jaettu yhteensä 33:een yksi- tai kaksipäiväiseen osareittiin. Eteläisen osan vaelluksen kestoksi on kokonaisuudessaan arvioitu kuluvan 33-35 päivää. Reitin varrella on yli 260 merkittävää luonto-, kulttuuri- ja historiakohdetta.
Reitti kulkee monin paikoin merenpinnan tasolla ja on pääosin tasaista. Meri ja merilinnut, aurinko ja merituulet ovat retkeilijän matkaseurana. Toki suosituissa merenrantakohteissa reiteillä kohtaa runsaasti matkailijoitakin nauttimassa merellisestä ympäristöstä. Matkan varrella on runsaasti erilaisia Euroopan mittakaavassa harvinaisia ja suojeltuja hiekkadyynialueiden biotyyppejä. Dyynit nousevat korkeimmilleen Kuurinkynkäällä 67 metrin korkeuteen merenpinnasta. Rantatörmät nousevat Liettuassa Karklen kylän kohdalla 24 metriin ja Latvian puolella paikoitellen parinkymmenen metrin korkeuteen.
Metsäreitti FOREST TRAIL, osa Euroopan pitkän matkan vaellusreittiä E11
Yhteensä Metsäreitin pituus on 2141 kilometriä, josta 747 km Liettuassa nimeltä Misko Takas, 674 km Latviassa nimeltä Meztaka ja 720 km Virossa nimeltä Metsa Matkarada. Reitti vie kulkijansa kaupunki- ja taajamaympäristöstä metsien luonnonrauhaan ja hiljaisuuteen. Metsien vihreys, raikas ilma, metsien linnut, marjat ja sienet sekä rinteet ja rotkot vaihtuvat poluista soraisiin maaseututeihin ja pikkukyliin.
Erikoisuutena on, että reitti kulkee myös Kaunasin, Riikan ja Tallinnan vanhojen kaupunkien läpi. Tätä erityispiirrettä on suomalaisesta näkökulmasta melko vaikea hahmottaa ja mieltää, koska meidän tunnetuimat pääosin metsissä, harjualueilla, kosteikoilla, niityillä ja suoalueilla kulkevat luontomatkailureitit painottuvat tukevasti maaseudulle – kiertäen kaukaa etenkin suurten kaupunkiemme keskustat.
Koko metsäreitin kulkemisen arvioidaan kuluvan 102-114 päivää. Vaikka reitit alun perinkin on suunniteltu ja toteutettu pitkän matkan vaellusreiteiksi, heräsi mielissämme kysymys, ovatko maisemat ja kohteet riittävän vetovoimaisia, vaihtelevia ja mielekkäitä koko reitin kulkemiseen. Kysymykseemme siitä, onko tiedossanne retkeilijöitä, jotka ovat kulkeneet koko valtavan matkan, saimme vastaukseksi kyllä; näitä retkeilyn sankareita on ollut jo jonkin verran ja näistä matkoista löytyy myös matkakuvauksia ja blogikirjoituksia.
1088 kilometriä pitkä metsäreitin eteläinen osa kulkee Puolan-Liettuan rajalta Kurzemen alueelle Latviaan. Eteläisen osan reitti on jaettu 52:een osaan, joiden kunkin osan kulkeminen arvioidaan olevan 1-2 päivää. Kokonaisuutena eteläisen reitin kulkemiseen arvioidaan kuluvan 52-56 päivää. Reitin varrella voi kohdata ja kokea 470 erilaista merkittävää luonnon luonto-, historiallista ja kulttuurikohdetta.
Matkamme rannikko- ja metsäreiteiltä 1.-4.8.2022
Saimme kutsun liettualaisilta ja latvialaisilta kollegoiltamme tulla tutustumaan reitteihin elokuun alussa. Matkamme alkoi sunnuntaina 31.7. iltapäivälennolla Helsingistä Kaunasiin ja päättyi perjantaina 5.8. aamulennolla Riikasta Helsinkiin. Ohjelmaamme oli koottu monipuolisesti reittien varrella olevia kohteita, patikointia sekä alue- ja kohde-esittelyjä. Siirtymät kuljimme liettualaisten ja latvialaisten kollegoidemme henkilöautoilla. Jokaisena retkipäivänämme patikoimme pari maksimissaan 12 kilometrin mittaista reittiä.
Tutustumisemme Liettuan puoleisiin metsäreitteihin (Metsäreitti #69) alkoi Dubysa-joen laaksosta ja sen luonnonpuistosta. Laakson leikkaus on 40 metriä syvä ja noin 500 metriä leveä. Joki on vuolaasti virtaava, matala ja kirkasvetinen. Sen hiekkarantojen leiripaikoilla on mahdollista yöpyä teltoissa. Patikoinnin aluksi vierailimme Maslauskiskiai -vesimyllyssä vuodelta 1895 ja patikointimme keskivaiheilla ylitimme joen jännittävää, pitkää riippusiltaa pitkin. Pitkän ylämäkiosuuden jälkeen päätimme patikointimme Betygalan kylään.
Zemaitijan ylängön ja sen kansallispuiston (Metsäreitti #83) vierailuun johdatti asiantuntevasti kansallispuiston vierailukeskuksen johtaja. Maisemalliset kohokohdat olivat Plateliain järvi ja samanniminen viehättävä pikkukaupunki. Kansallispuiston alueella sijaitsee myös Neuvostoliiton aikainen ohjustukikohta, jonka tämän päivänkin maailmantilanteessa järisyttäviltä tuntuvia historiallisia vaiheita ja toimintoja on koottuna Kylmän sodan museossa.
Kansallispuiston alueella on runsaasti majoituskohteita. Me vietimme iltaa ja yövyimme Po ąžuolais -nimisessä maaseutumatkailuyrityksessä, jonka isäntäperheen vieraanvaraisuus ruoka- ja viinitarjoiluineen oli matkamme parasta antia. Paikka oli erittäin siisti, hyvätasoinen ja luonnonkaunis. Vieraiden viihtyvyyttä lisäsivät saunat ja kylpyläosasto. Illan yllätysnumerosta ja vieraiden viihdyttämisestä vastasi ihastuttava alpakkapari.
Matkamme kohti Itämeren rannikkoa kulki autokyydillä Karpyne -matkailukeskuksen kautta, jossa söimme kalalounaan ja tutustuimme suuren vapaa-ajan resortin palveluihin. Monipuolinen matkailukeskus vilkasliikenteisen valtaväylän tuntumaan on rakentunut kalalammikkojen, urheiluaktiviteettien, kylpylä- ja ulkouima-allasalueen, majoituksen ja kalaruokiin panostavan ravintolan ympärille.
Itämeren rannikolle saavuimme Klaipedan satamakaupungin pohjoispuolelle (Rannikkoreitti #67). Upeiden hiekkadyynien rantamilla saimme ensimmäiseksi kuulla opastuksen toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen tykistöpatterin toiminnasta autenttisissa bunkkerimuseotiloissa. Klaipedan ja Palangan välinen rannikkoreitin mukavat patikointipolut ja -rannat ovat kokonaisuudessaan luonnonkaunista dyynialuetta, vehreää lehtipuumetsää, jyrkkiä rantatörmiä sekä rauhallisen upeita luonnonhiekkarantoja. Hellesäästä huolimatta rannat eivät olleet ylikansoitettuja, vaan avaraa tilaa riitti rannoilla hyvin jokaiselle auringonpalvojalle, uimarille ja patikoijalle.
Klaipedasta etelään suuntasimme vielä (Rannikkoreitti #72) Kuurin laguunialueelle (englanniksi Curonian Lagoon) Minijan pieneen ja viehättävään kylään. Majoitumme tunnelmallisella Eve-maaseutumatkailutilalla, joka toimii vanhassa vuonna 1900 rakennetuissa koulurakennuksissa. Kylän halkaisevan kanaalin ja samalla sen ”pääkadun” satamasta pääsee pienillä laivoilla tutustumaan laajan laguunin rantamaisemiin ja linnustoon Nemunan suistoalueen luonnonpuistossa.
Ennen Latvian rajaa tutustuimme vielä lyhyellä kävelyretkellä vilkkaaseen Palangan matkailukeskukseen (Rannikkoreitti #68), joka on yksi Baltian suosituimmista merenrantakohteista. Suosio näkyi vuolaana matkailijavirtana kaupungin keskustassa kävelykadulla ja sen edustalla rata-alueella. Ennen Palangan historiallisen kalastajakylän asukkaat saivat elantonsa kalastuksesta ja meripihkan kauppaamisesta, tänä päivänä matkailu on ylivoimainen päätulonlähde.
Latvian puolella rannikkoreitti jatkuu pitkin rantamaisemia Ninasta Papeen (Rannikkoreitti 1#). Papen vanhan kalastajakylän ja luonnonpuiston dyynien lomassa on kivisiä ja rauhallisia rantoja.
Rantareitillä Saka-joen rantamilla olevassa Pavilostan kylässä (Rannikkoreitti #5) voi aistia samanaikaisesti perinteikkään kalastajakylän historiaa ja tunnelmaa sekä trendikkään ja nousevan matkakohteen merkkejä. Kylässä on paljon matkailupalveluja, majoitusta, ravintoloita ja baareja sekä vesiaktiviteettien välinevuokrausta. Nuoria matkailijoita näkyi tässä kohteessa erityisen paljon.
Kuldigan tunnelmallinen ja charmikas keskiaikainen kaupunki muodostuu vanhoista puutaloriveistä ja niiden välisistä mukulakivikaduista sekä 1600- ja 1700-luvun rakennuksista (Metsäreitti #93). Pitkä punatiilinen silta Venta-joen yli on kaupungin maamerkki. Sillalta avautui auringonlaskun aikaan upea jokimaisema 240 metriä leveälle ja pari metriä korkealle Ventas rumba-vesiputoukselle, joka mainitaan jopa Euroopan leveimpänä luonnonmukaisena vesiputouksena.
Kuldigasta länteen jatkoimme viimeisen päivän matkaa Riikan suuntaan pitkin Abavan jokilaaksoa (Metsäreitit #94 – #96). Vaeltajille jokilaaksonvehreät maisemat pikkukylineen tarjoaa vaihtelevia reittejä ja kauniita maalaismaisemia. Jokilaakson leikkaus noin 30-40 metriä syvä ja 2 kilometriä leveä. Erityisesti Sabilen kylän yläpuolelta viinitarhojen ympäriltä on upeat maisemat jokilaaksoon.
Tukumsin pikkukaupungin uudemmassa osassa tutustuimme torin vilkkauteen, jossa oli tarjolla valtavan suuri elintarvikkeiden kirjo; pääosin vihanneksia, lihaa ja kalaa. Kaupungin idyllistä vanhempaa osaa väritti monin paikoin ruusujen kukkaisloisto. Tukumsista länteen patikoimme metsien – pääosin paljolti suomalaistyyppisten mäntymetsien – hiljaisuudesta retkilounaalle Slokenbekan keskiaikaiseen linnoituskartanoon (Metsäreitti #98).
Matkamme viimeisen FOREST TRAIL -etappimme teimme Kemerin kansallispuistossa (Metsäreitti #99). Se on perustettu pääosin kosteikon suojeluun Riianlahden matalille rannoille. Kansallispuisto muodostuu umpeen kasvaneista järvistä, laajoista suoalueista, tulvaniityistä ja metsistä. Se on luonnonrauhan ja hiljaisuuden tyyssija ja melkoinen luontokontrasti Jurmalan pitkän hiekkarannan ja vilkkaan lomakeskuksen kupeessa.
Kokemuksia baltialaisesta vieraanvaraisuudesta ja ruokakulttuurista reitin varrella
Liettualaiset ja latvialaiset kollegamme olivat varanneet monipuolisen kattauksen erilaisia matkailukohteita reittimme varrelle yöpymisiin ja ruokailuihin. Majoitusta oli sekä uniikeissa yksityisomisteisissa maaseutumatkailukohteissa että kaupunkihotelleissa.
Paikoissa, joista jäi mieliin mukavimmat matkaelämykset, yrityksen omistaja oli itse näkyvästi esillä vieraille kertomassa lisää palveluista ja tarinoita esimerkiksi kohteen historiasta. Tarinoiden avulla yritykset kertovat faktoja, rakentavat brändiä ja herättävät matkailijalle tunteita. Samalla tarinoiden ja henkilöiden kautta me matkailijat opimme paljon kohdemaan kulttuurista, voimme tutustua syvällisemmin kansojen tapoihin ja perinteisiin. Oli hienoa, että matkailupalveluyrityksissä näitä pääsi myös näkemään ja kokemaan. Vilkasta keskustelua Liettuan ja Latvian kulttuurista ja perinteistä – verraten myös suomalaiseen ja matkaseuranamme olleen puolalaisen kollegamme kulttuuriin – syntyi pitkin matkaamme. Suureen tiedonnälkäämme niin emäntämme kuin matkailukohteiden edustajat ja oppaat pystyivät kiitettävästi vastaamaan. Maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyviä keskustelun ituja nousi esiin myös jonkin verran, mutta ne eivät nousseet pääosaan.
Ruokakulttuurielämyksiä pääsimme kokemaan erityisesti pienimmissä ja persoonallisissa matkailuyrityksissä. Po ąžuolais -maaseutumatkailuyrityksessä pääsimme maistamaan liettualaista perinneruokaa Kugelista, ruokaisaa perunapaistosta, joka sisälsi myös mm. pekonia ja sipulia. Paistos tarjoiltiin smetanan kanssa. Kohteen isännän valitsema punaviini sopi tälle täyteläiselle ruualle oikein hyvin, ja myös paikallinen olut on oiva valinta kyseiselle perinneruualle. Saimme nauttia samassa paikassa aamiaiseksi itsepaistettuja ohukaisia raikkaiden marjojen kera. Vieraanvarainen isäntäväki kysyi aamiaistoiveemme jo illalla, myös puuroa olisi ollut tarjolla.
Eve -maaseutumatkailukohteen omistajapariskunta ehti viettämään koko illan kanssamme. Iltapalalla oli tarjolla etanoita. Etanoiden syöminen oli mukava ja yhteisöllinen ohjelmanumero illanviettoon, vaikkeivat etanat tietenkään kovin ruokaisia ole. Olimme kuitenkin etanoita ennen nauttineet joen veneretkellä paikallista savukalaa ja laguunin varrella sijaitsevan kesäravintolan ulkoterassilla kalapäivällisen. Kalaruoka sopikin tuohon merelliseen kylään paremmin kuin hyvin.
Latvian puolella yövyimme ensimmäisen yön viehättävässä Kuldigassa, ja hotellimme Jekaba Seta tarjosi huoneiden lisäksi sisäpihan rauhallisen puutarhan, terassin ja ravintolabaarin. Ravintolan listalta löytyi sekä kansainvälisiä tuttuja herkkuja että jotain paikallista vivahdetta. Söimme raikkaat salaatit ja ihanat jälkiruuat ennen kävelyä kaupungin halki vesiputouksille.
Hintataso reittien varrella olevissa pikkukylissä oli suomalaiselle hyvin edullinen. Hinnat nousivat ymmärrettävästi isommissa kaupungeissa ja mm. Jurmalan ja Palangan rantalomakohteissa. Kaikissa kokemissamme matkailupalveluissa henkilökunnan kielitaito oli hyvä. Myös ruokalistat olivat kahta paikkaa lukuun ottamatta englanniksi. Onneksi emäntämme olivat apunamme näissäkin tilanteissa.
Yhteenvetoa ja antia reiteistä
Kaikkiaan tutustuminen Liettuan ja Latvian reitteihin oli mieleenpainuva kokemus ja elämys. Matkanteko, reitit ja kohteet herättivät paljon ideoita ja kysymyksiä, miten maaseutu- ja luontomatkailua, retkeilyä ja vaellusta voisi Suomessakin laajentaa ja sovittaa yhteen myös taajama- ja kaupunkiympäristöjen kanssa. Kansallispuistot ovat tällä hetkellä Suomessa tunnetuimpia ja suosituimpia luontomatkailumme helmiä, jo korona-ajan boomiksi ja brändiksikin muotoutunut. Tällä matkalla näimme ja koimme, kuinka retkireittejä kehitetään Baltiassa voimakkaasti myös kansallis- ja luonnonpuistojen ulkopuolella. Reittejä viitoitetaan jopa kaupunkialueilla – mutta toki samalla myös osina kansallispuistojen vetovoimaa.
Pitkien, pääosien kohteesta toiseen viivamaisesti koottujen – ja pääosin ympyräreittiä vailla olevien reittien – haasteena on usein pitkähköt yhdensuuntaiset välimatkat. Sunnuntai- ja perheretkeilijöille mielekkäimpiä ovat usein kierrokset, jossa lähtöpisteeseen palataan reitit kiertäen kohtuullisilla kilometrimäärillä – jolloin edestakainen liikkuminen tai erilliset toisen suunnan kuljetuspalvelut eivät ole tarpeen. Näitä ympyräreittejä ei tässä Baltian maita halkovassa kokonaisuudessa juurikaan ole. Toki pitkät reitit tarjoavat mielekkyyttä ja haasteita pitkiin päiväetappeihin tottuneille kokeneille ja hyväkuntoisille retkeilijöille. Matkalle osallistuneen puolalaisen kollegamme kanssa arvioimme yhdessä, että suuri osa reiteistä soveltuisi myös pyörämatkailuun, paikon jopa paremmin kuin vaeltamiseen tai patikointiin.
Reittien kehittämisessä mukana olevilla osapuolilla on ideoita ja jatkosuunnitelmia jatkaa reittien ylläpitoa ja kehittämistä. Erityisesti paikallisille ja lyhyemmille ympyräreiteille on suunnitelmia. Tällä hetkellä tutkaillaan rahoitusmahdolliusuuksia, mutta varsinaista kehittämisrahoitusta ei ole vielä haettu.
Oma arviomme reiteistä kokonaisuutena on, että metsäreitti ei metsissä ja upeilla omilla metsäisillä retkireiteillämme – esimerkiksi kansallispuistoissa – liikkumaan tottuneille suomalaisille tarjonnut niin paljon vau-elämyksiä kuin rannikkoreitti.
Molemmille reittikokonaisuuksille tarvitaan lisää retkeilijöiden mielenkiintoa herättäviä faktoja (luonto, historia) ja myös tarinoita. Reiteistä saa varmasti eniten irti, kun ainakin osa niistä olisi opastettuja asiantuntevilla paikallisoppailla. Kerrontaa ja faktaa voisi toki tuoda esiin myös mobiilisti. Lisäksi reittiviitoituksissa on vielä paljon kehittämistarvetta palvelujen, näkyvyyden, tiheyden ja mm. kilometripituuksien osalta. Samoin taukopaikkojen, roskisten ja wc-tilojen puute reitin varrella oli silmiinpistävää.
Retkeä suunnittelevalle on tarjolla kattava materiaali kohteista ja reiteistä sekä reittien välisistä siirtymistä ja matkailupalveluista. Kun ennakkosuunnittelun tekee huolella, reitit tarjoavat hyvän ja monipuolisen kokonaisuuden Baltian maiden maisemiin, luontoon, kulttuuriin ja historiaan.
Matkaterveisin
Kimmo Aalto, toiminnanjohtaja Lomalaidun ry
Anne Mikkola, projektipäällikkö Lomalaidun ry
Lisätietoja, kartat ja reittikuvaukset kokonaisuudessaan nähtävillä Baltic Trails -kotisivuilla.
